sunnuntai 25. elokuuta 2013

Konnun kootut viisaudet

Se osui ja upposi. Kun aloitin kirjan, en olisi halunnut päästää sitä käsistäni. 215 sivua pelkkää viisautta. Toi pitää itse lukea että siitä ymmärtää, tai sitten minun pitäisi tähän ottaa otteita kirjasta, mutten viitsi, menisi lukunautinto pilalle!

Ihmisten kannattaisi kyllä lukea tuo kirja ja havahtua siihen kuinka älyttömän typerää jotkut nykyajan hömpötykset osaa olla. Tokihan ei ole mahdollista että ihmiskunta elelisi keskenään superrauhallisesti ja leppoisesti, mutta joitakin viisauksia kannattaisi napata pääkoppaan mukaan tuosta kirjasta.

Noble Smith kirjoittaa hauskasti ja mukaantempaavasti tekstin, ei ole saarnaavaa vaan neuvoa antavaa tekstiä.

Tästä kirjasta tykkäsin, aion lukea sen vielä uudestaankin! Kannattaa, etenkin jos Taru Sormusten Herrasta tai Hobitti kuuluu lempikirjoihin.


Velho ja leijona

C.S. Lewisin Velho ja leijona oli superhelppoa tekstiä lukea, taisi mennä 2 ja ½ tuntia tämän lukemiseen. Alunperinhän lainasin tämän sen takia, että olisi mökillä sitten lukemista, mutta sainkin sen luettua jo aikaisemmin.

Tekstin muistan suurinpiirtein ulkoa, sillä olen pienenä saanut cd-kuuntelupaketin, ja sitähän sitten kuunneltiin aina kun kipeys iski. Mutta oli ihana palata Narniaan näinkin pitkän ajan jälkeen!

Teksti on tarkoitettu melko nuorille lukijoille, mutta mielestäni tarina sopii kaikenikäisille.

Peter, Susan, Edmund ja Lucy löytävät vaatekaapin takaa kokonaisen maailman, jota kutsutaan Narniaksi. Siellä paha Valkoinen Velho on ottanut valtaansa koko maan, ja Lucyn tuore ystävä fauni Tumnus on vaarassa. Siitä käynnistyy hieno tarina, joka etenee jännittävästi ja mielenkiintoisesti.

Narnian tarinat ovat klassikkoja, pitäisi itsekkin lukea jokainen niistä. Omalle lukulistalle on päätynyt vain tämä Velho ja leijona, sekä Prinssi Kaspian.


tiistai 13. elokuuta 2013

Kuoleman käytävä

Tuli luettua vähän erilaista Stephen Kingiä, oletin ensin että tämä Kuoleman käytävä olisi kauhukirja, mutta enempää en olisi voinut erehtyä.

Kuoleman käytävä kertoo melko raa'an tarinan vankilan viimeisistä selleistä ja kuvailee tapahtumia hyvin yksityiskohtaisesti. Kirjan päähenkilö Paul Edgecomb näkee, kokee ja tekee kaikenlaista ihmeellistä ja kertoo siitä.

Pidän Kingin kirjoitustyylistä, se ei kaunistele vaan kertoo suoraan ja monipuolisesti tarinaa eteenpäin. Tykkäsin jälleen kerran kirjasta (enhän mä näköjään lue ku hyviä kirjoja...), mutta lukukokemuksena oli yllättävän rankka, ainakin loppua kohden. Todella mielenkiintoinen psykologisesti mietittynä, mutta raskas, omasta mielestäni. Mutta loistava.


Roverandom

Hih näin tämän ihan siinä kirjaston fantasiaosastolla ja olin sillai hahaa nyt lainaan ja....en pettynyt yhtään! Ihana palata tuohon kirjotustyyliin (mikä kylläkin on helpompaa kuin esimerkiksi Silmarillionissa).

Tolkienin Roverandom on lasten satu oikeasta koirasta, joka sattuu puraisemaan väärän velhon lahjetta ja päätyy pikkuruiseksi lelukoiraksi joka kokee huikeita seikkailuita ollessaan minikokoinen.

Pidin tarinasta kovasti, se oli sympaattinen ja lämminhenkinen. Erinomaisen hyvää mökkilukemista, ja miksei myös iltasatuna!


tiistai 6. elokuuta 2013

Silmarillion

Lukenu välissä melkosen paljon kirjoja mutta ei pysynyt laskuissa joten jatkan siitä minkä viimeeks muistan!

Tolkienin Silmarillion on ollut jo pitkään lukulistoilla, ja sain sen viimein luettua. Mahtavaa syvennystä Tolkienin maailmaan. Muutamat nimet ja tapahtumat saattoivat mennä hiukan ohi mutta ne varmasti valottuu seuraavalla kerralla kun lukee kirjan!

Sen verran tarvitsee kyllä suositella että kannattaa lukea jos tykkää Taru sormusten herrasta tai muuten vaan innostunut Tolkienista.

Alkuun kun pääsi niin ei millään olisi halunnut lopettaa. Täytyy kyllä sanoa että erittäin hyvä!